Tämän kuvan olen itse ottanut kirjaston kirjasta.
Kirjastolta joulukuussa 2019 lainattu kirja, 200 sivua liitejuttujen kera.
Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2017. Kustantamo S&S. Kansi ja ulkoasu: Tuija Kuusela / Stiili.
Takakansiteksti:
"Minun jouluni on tullut. Minä kiitän kohtaloa siitä päivästä, jolloin minä ensi kertaa huomasin Sinun silmiesi auringonpaisteen ja löysin tien Sinun ihanan sielusi aarrekammioihin. Siitä alkaen olet Sinä valaissut minun tietäni", kirjoitti Risto Ryti puolisolleen Gerdalle kirjeessä vuonna 1915.
Kaunis rakkaudentunnustus kertoo luotettavan puolison suuresta merkityksestä. Tasavallan presidenttien vahvat ja humaanit puolisot ovat saaneet kokea avioliitoissaan itsenäisen Suomen vaiheet maan synnystä tämän päivän muuttuvaan maailmaan. Jokainen heistä on jättänyt oman jälkensä historiaan. Joku on katsonut kuolemaa silmästä silmään puolisonsa rinnalla, moni tehnyt uraa uurtavaa työtä lastensuojelun, naisten, mielenterveyden ja kulttuurin hyväksi.
Olet valaissut minun tietäni kertoo näiden naisten - ja yhden miehen - elämästä kirjallisten muotokuvien kautta. Niistä tunteista, tapahtumista ja teoista, joita poliittinen ja virallinen historiankirjoitus ei juuri valaise, mutta joilla on ollut ja on edelleen suuri merkitys koko kansakunnalle.
Omat ajatukset luetusta kirjasta:
Aikas tovin ehti kirja olla toivelistallani, ennenkuin sain kirjan lainattua kirjastolta.
Jostain metkasta syystä tämä aihe alkoi kiehtoa niin, että päätin lukea, vaikka aikaahan tämänkin parissa kului ihan turhan pitkään.
Kirja sisältää tekstit:
Teräksinen kaunosielu - Ester Ståhlberg
Elegantti edustuspuoliso - Signe Relander
Järkähtämätön puurtaja - Ellen Svinhufvud
Sielukas emäntä - Kaisa Kallio
Omintakeinen tukipylväs - Gerda Ryti
Räiskyvä kuningatar - Alli Paasikivi
Ristiriitainen vallankäyttäjä - Sylvi Kekkonen
Rohkea edelläkävijä - Tellervo Koivisto
Maan äiti - Eeva Ahtisaari
Mies paikallaan - Pentti Arajärvi
Salaperäinen runotar - Jenni Haukio
Kirjassa on jokaisesta presidentin puolisosta hurmaavat mustavalkoiset valokuvat:
Ester Ståhlberg istuu sohvalla ja hänellä on pöydällä edessään kirjoituskone ja hän kirjoittaa jotain.
Signe Relander istuu sohvalla ja hänellä on seuranaan koira, jota hän silittää ja molemmat katsovat kameraan.
Ellen Svinhufvud istuu katse luotuna sivulle komiassa nojatuolissa. Seinällä hänen takanaan on peili, josta kuvastuu tumma-asuinen mies kädet housujen taskuissaan.
Kaisa Kallio istuu jonkun rakennuksen kiviportailla nojaten pylvääseen, ei katso kameraan ja hänellä on jokin kirja sylissään.
Gerda Ryti istuu kirjoituspöydän äärellä hiukan sivuttain ja lukee jotain lehteä.
Alli Paasikivi istuu hiukan sivuttain ja katse on kameraan suunnattuna.
Sylvi Kekkonen istuu kirjoituspöydän äärellä, hänellä on joku kirja, jota hän selaa, mutta katse on viehättävästi sivulle suunnattu jollekin ja hiukan hymyillen varmaan aikoo sanoa jotakin jollekin.
Tellervo Koivisto istuu pöydän luona, seinällä on Mauno Koiviston juliste ja Tellervo hymyilee kuvassa hurmaavasti sivulle katsoen.
Eeva Ahtisaari hymyilee viehkeästi kameralle.
Pentti Arajärvi istuu kuvassa hiukan sivuttain ja hymyilee arvoituksellisesti kameralle.
Jenni Haukio hymyilee herttaisen, viehkeän ja runollisen kauniisti sivulle katsoen.
Kirjan kuvat ovat tunnelmaltaan valtavan puhuttelevia.
Minuun teki suuren vaikutuksen, kun kaikki kuvat presidenttien puolisoista on kirjassa mustavalkoisina. Jo kuvista itsessään voisi kirjoittaa vaikka tuhatmiljoonaa tarinaa: mitä kuvattavat kuvaushetkellä miettivät, mitä ovat tehneet ennen kuvaa ja mitä tekevät kuvan ottamisen jälkeen.
Tämä parisataa sivuinen teos on enempikin vain pintaraapaisu, joka kivasti kyllä herättää suunnattoman mielenkiinnon näitä henkilöitä kohtaan. Tähänkin teokseen on kuitenkin koluttu useat teokset henkilöistä, luettu lehtijuttuja, katsottu haastatteluja ja haastateltu henkilöitä.
Suuresti ihmetystä herätti kirjan tekstin jotenkin keskeneräisyys, sillä silmiini osui joissakin kohdissa tekstiä sana vuonna ja sen jälkeen ei ollutkaan vuosilukua, vaikka ihan selkeesti teksti kaipasi vuosilukua.
Jotkut kirjan lauseet oli kirjoitettu muotoon, joka ihmetytti ja mielestäni kyseisistä lauseista selkeesti puuttui jokin kuvaava sana. Ihan kuin tekstistä olisi pyyhkiytynyt joitain sanoja pois, ennen painoon menoa ja joissakin kohdissa joku sana oli kaks kertaa perätysten.
Olipa Pentti Arajärvi saanut uuden sukunimenkin: Arjajärvi.
En ole tainnut vielä yhtään kirjaa lukea, jossa ei olisi yhtikäs kirjoitusvirheitä.
Tämä oli kuitenkin kiehtova teos ja suosittelen lämpimästi.
Kirjasta löytyy alusta ja lopusta aikajana, johon on merkitty presidentit ja tietenkin nämä kirjassa olevat puolisot tärkeiden vuosilukujen kera.
