Anneli Kivelä: Kotiin Katajamäelle

 

Pokkari, jonka hankin vuosi sitten kokoelmaani.

Takakansiteksti: Kaivattua kotimaista viihdettä nostalgianälkäisille!

Työttömäksi jäänyt yksinhuoltaja Minne muuttaa 8-vuotiaan poikansa kanssa Katajamäen kylään, kummisedältä perimäänsä pikkuiseen mökkiin. Päätöstä helpottaa bisnesmaailmassa menestyneen ystävättären järjestämä etätyö.

Hyvää tarkoittava mutta utelias kyläyhteisö innostuu uusista asukkaista, ja enemmän tai vähemmän aiheellisia juoruja sikisee tuota pikaa Minnen ja kyläkoulun komean johtajaopettajan Henrin ympärillä. Minnen naapurissa asuvasta leskeksi jääneestä Artosta on tosin enemmän käytännön hyötyä, mieheltä kun sujuvat remontitkin.

Kyläläisillä riittää kuitenkin pähkäilemistä, sillä Minnen mökillä näyttää kyläilevän paitsi hänen äitinsä "vaariystävineen ", myös Minnen varakas ja vetävän näköinen ex-avomies...

Anneli Kivelän esikoisteos yhdistää raikkaalla tavalla tuttuja nykypäivän ongelmia perinteiseen maaseuturomantiikkaan.

290 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna, 2010,  6.painos

Tämä on siis toinen versio tästä kyseisestä kirjasta, joka minulla on nyt hyllyssäni. Aiemmin mulla oli näitä kaksi ekaa kovakantisina kirjoina, kun olin ostanut ihan muutamalla eurolla Keskiseltä Tuurista. Vuonna 2012 rekisteröin kirjat bookcrossing-kirjoiksi ja lähtivät maailmalle. 

Myöhemmin mua alkoi harmittaan, kun sarjaan tuli lisää kirjoja ja sit kun jostain kuulin huhua, että tämä sarja loppuisi, ettei enää jatkoa tulisikaan, niin mulle tuli into metsästää nämä sarjan kaikki jaksot omaan hyllyyni nettikirpparilta. Joitakin sarjan kirjoja tuli silloin aiemmin luettua kirjaston kirjoina ja joitakin ostin itselleni. Nyt mulla kuitenkin on kaikki sarjassa ilmestyneet kirjat, osa on pokkareita ja osa kovakantisia. Se oli mulle saavutus saada koko sarja uudelleen hyllyyni. 

Sarjan uusimpia kirjoja en lukenut, vaan odottavat hyllyssä, että luen alun kirjat ensin, jotta saan sarjasta sellaisen kokonaisen mielikuvan itselleni. Tämän kirjan lukemisen aloitin keväällä tänä vuonna ja alkuun tuntui työläältä keskittyä kirjan lukemiseen ja tuntui takkuilevan aika paljonkin lukeminen, mutta mä en antanut periksi ja nyt sitten loppu tuli luettua ihan tänä päivänä useampi kymmenen sivua ja useampi luku kirjasta. Kirjassa kun on 30 lukua. En kyllä paljoa muistanut tämän kirjan tapahtumista, sillä siitä on aikaa, kun olen tämän ekan kerran lukenut. Oiskohan ollut se jotain 2008, kun ihan uutena kuitenkin tuli ostettua kirjat, vaikka ostohinta ei päätä huimannut, oisko ollut jotain 3-4 euroa kipale. 

Tätä kirjaa oli kyllä sitten ihan mukavaa lukea, kun pääsin kunnolla mukaan tarinaan. Tänä juhannuksena luin tästä kirjasta just juhannuskohtaa ja se tuntui niin mukavalle lukea, että sen jälkeen tätä kirjaa luin kyllä mielelläni aina silloin, kun kirjan käteeni otin. En ihan joka päivä lukenut, joskus oli pitkäkin aika, etten koskenutkaan kirjaan, vaikka mieli olisikin tehnyt, mutta jotenkin tuntui, ettei osaa keskittyä lukemiseen. Ihan mukavaan kohtaan tämä sarjan eka jakso nyt sitten jäi ja otin jo kirjahyllystäni sarjan toisen kirjan ja laitoin väliin jo valmiiksi kirjanmerkin odottamaan lukemista. Nyt mulla tuntuu olevan sellainen lukemisen into päällä, ihanaa!

Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa

 

Kovakantinen, 128 sivuinen kirja, jonka ostin viime vuoden heinäkuussa kirjakaupalta.

Vasta tänä keväänä otin tämän luettavakseni ja ajattelin, että tällä voisin häivyttää jotenkin lukujumia, josta olen kärsinyt tässä jo jonkin aikaa. Tätä kirjaa lueskelin ihan silloin tällöin, enkä ottanut tämän lukemisesta mitenkään stressiä, että nyt ois pakko lukea kirja nopsaan, vaan luin silloin, kun hyvältä tuntui lukea tätä.

Takakansiteksti:

"Rakasta itseäsi, hyväksy puutteesi, elä elämääsi itseäsi, eikä muita varten. Mutta läskille sitä autuutta ei suoda ennenkuin se on hoitanut pikkuongelmansa kuntoon. Laihtunut läski rakastaa aina itseään, sen olen naistenlehdistä oppinut, laihtuneen läskin on helppo hyväksyä itsensä sillä se ei ole enää läski, jolta odotetaan vain muuttumista. Läskin läskin ei tarvi kuin laihduttaa ja sitten kaikki on taas hyvin."
Suojaava kerros ilmaa on raaka, kaunistelematon ja koskettava kuvaus ylipainoisuudesta. Kepa ei usko, että kukaan voi nähdä häntä läskin läpi. Vasta toisen outolinnun kohtaaminen tuo maailmaan keveyden ja värit.

Ihan kohtalainen kirja luettavaksi. Mukavaa oli lukea postcrossingista ja sivuttiin tässä kirjassa vähän bookcrossingiakin, ainakin muutamalla sanalla. Tämä pääsee saatavilla olevien kirjojen joukkoon.

 

 

Tuija Lehtinen: Morsiuskamari

 

Vanha Nalle kirpparilta 21.10.2014, 3 e kovakantinen Otava Keuruu 2013.

Takakansiteksti:

"Mitä tarkemmin olin päässyt perille ihmistenvälisistä suhteista sitä vakuuttuneempi olin, että kadunasukkaat olivat kuin pelikorttien hullunkurisista perheistä. Minulla ei ollut aikomustakaan solahtaa joukkoon."
Palattuaan opiskelun jälkeen kotikaupunkiinsa Neela Naakka työskentelee vuokratuolikampaajana samalla, kun etsii elämälleen suuntaa. Värikäs arki Nappikaupan kadulla pikkukaupungin vanhassa korttelissa imaisee hänet pyörteisiinsä. Päänvaivaa aiheuttaa varsinkin opiskelukaverin äiti, joka tekee kadun asukkaisiin liittyvää sukututkimusta. Kun nainen jää eräänä iltana auton alle, Neela alkaa miettiä, oliko kyseessä sittenkään onnettomuus.
Juorupeilin takaa kadun väki seuraa Neelan tekemisiä tarkasti,sillä Neelan suutarintalon yläkerrassa sijaitsevaan kotiin liittyy uskomus: Jokainen asunnossa 2000-luvulla asunut nuori nainen on löytänyt kadun väestä se oikean. Vilkkusilmäisiä miehiä ei kadulta puutukaan, mutta onko yhdestäkään valloittamaan Neelan sydäntä?

Omat tunnelmat kirjasta:

14.2.2019:  Eilen illalla otin tän lukuun. Ajattelin, että tämän avulla saisin avattua lukulukkoa.

21.1.2021: Olen alkanut uudelleen jatkolukea tätä kirjaa. Jos joskus saisin luettua loppuun asti. 

14.2.2021:  Kirjan nimi viittaisi johonkin ihanaan luettavaan. Tällä kirjan päähenkilöllä oli useampikin miesehokas. Tämä kirja ei kyllä lukeudu lempparikirjoihini. Ja saa hyvän mahdollisuuden tullen jatkaa matkaansa. 

 

Anna Taipale: Sydänjuttu Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut

 

Oma ostamani kirja, 256 sivuinen teos. Otava 2017.

Takakansiteksti:

ITSENSÄ ARVOSTAMINEN ON TIETOINEN PÄÄTÖS

Elämän suunnan määrää eniten sen tärkein ihmissuhde omaan itseensä. Jokainen voi oppia suhtautumaan itseensä ystävällisemmin ja vapauttamaan sydämensä voimavarat.

Valmentaja ja sisällöntuottaja Anna Taipale on entinen itsensä linttaaja, nykyinen elämästä nautiskelija. Hän ohjaa lukijan kohti myötätuntoa ja lempeyttä - elämää, joka on täynnä rakkautta.

Kirjailijasta kerrottua kirjassa: Anna Taipale (s.1980) toteuttaa Sydänjuttu-sivustoaan sekä tilaustöitä ja vastaanottaa asiakkaita. Aiemmin Anna on työskennellyt ohjaajana ja toimittajana TV:ssä ja aikakausilehdissä. Anna on kirjoittanut Hidasta Elämää-sivustolle vuodesta 2015. Kirjoittamisen ja valmentamisen lisäksi Anna rakastaa matkustamista, luontoa, tietoisuusaiheiden tutkimista ja elämästä nautiskelua.

Omat tunnelmat kirjasta:

Luin tämän koko teoksen itselleni ääneen lukien, jokaisen sivun. Ihan joka päivä en kovin montaa sivua jaksanut, enkä pystynyt tätä kirjaa lukea. Tämä herätti minussa niin vahvoja tunteita, että välillä piti kyynelehtiä ja jopa lukea itkien, mutta siltikin halusin joka kerta lukea ääneen, enkä hiljaa mielessäni. Halusin ottaa oppia tekstistä, silläpä luin tätä ääneen itselleni. Tykkäsin kyllä kirjan tekstistä, sillä kirjoitusmuoto oli jotenkin kivasti fiksattu puhekieleen kirjoitetuksi. Siitä annan kyllä pojoja tälle kirjalle, että välillä piti ihan makustella jotakin fiksaus-sanaa, joka tuli tekstissä vastaan luettaessa. Kirjan kukkaiskuvat ja maalaukset on kyllä hienoja, että tämä on oikein monipuolinen taideteos jokaiselta osaltaan. Kirjan hienot valokuvat ovat Paula Ojansuun ottamia ja maalaukset ovat Manuela Boscon. Hieno kirja kaiken kaikkiaan. Kiitos siitä.

Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla

 

7.2.2019 kirjakaupalta ostettu, kulutin ansaitut bonukset tähän kirjaan, jonka hinta vieläkin ol 35,90e, vaikka ilmestynyt jo 2017! Karisto ja painettu Tallinnassa.
Takakansiteksti:
Downshiftausta "monien mahdollisuuksien talossa" -uusi viihdesarja alkaa
Pientä fiksausta vailla
21.3. klo 23.55
Tämä on blogi hyvästä elämästä ja uudesta alusta.
Tervetuloa seuraamaan, kuinka muijan käy!
Koettu burnout ja avioero. Jätetty kiinteistövälittäjän työ. Ostettu vanha koulu.

Paitsi talon Venla hankkii myös kokonaan uuden elämäntavan Airbnb-majoituspalveluineen, pop up-kahviloineen ja blogeineen. Majatalon vieraat, persoonalliset naapurit ja karkailevat kanat tuovat eloa Venlan arkeen, jossa tosin riittää entuudestaan teinityttären ja ex-miehen järjestämiä tempauksia.
Downshiftaus pitää Venlan todella kiireisenä! Varsinkin kun yhtenä päivänä taloon astuu eräs trubaduuri...

Omat tunnelmat kirjasta:

Kirja oli puoliksi aloitettuna pitkään, kunnes tänään sain kirjan luettua loppuun.
Jotenkin tuntui kismittävälle lukea kirjan päähenkilön kertovan entisen miehensä mielenmaailman juttuja ja vertailua ihastustaan entiseen mieheen. Mielestäni olisi ollut parempi jättää se ex-mies omaan arvoonsa, eikä käydä sitä läpi, mutta jospa päähenkilö sitä kautta kävi eroaan läpi jollain tavalla. Mene ja tiedä. Ei nyt niin kovin hyvä kirja tämä ollut.Luettua tul.

Päivi Storgård: Olet valaissut minun tietäni

                                           

                                   Tämän kuvan olen itse ottanut kirjaston kirjasta.


Kirjastolta joulukuussa 2019 lainattu kirja, 200 sivua liitejuttujen kera.
Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2017. Kustantamo S&S. Kansi ja ulkoasu: Tuija Kuusela / Stiili.

Takakansiteksti:

"Minun jouluni on tullut. Minä kiitän kohtaloa siitä päivästä, jolloin minä ensi kertaa huomasin Sinun silmiesi auringonpaisteen ja löysin tien Sinun ihanan sielusi aarrekammioihin. Siitä alkaen olet Sinä valaissut minun tietäni", kirjoitti Risto Ryti puolisolleen Gerdalle kirjeessä vuonna 1915.

Kaunis rakkaudentunnustus kertoo luotettavan puolison suuresta merkityksestä. Tasavallan presidenttien vahvat ja humaanit puolisot ovat saaneet kokea avioliitoissaan itsenäisen Suomen vaiheet maan synnystä tämän päivän muuttuvaan maailmaan. Jokainen heistä on jättänyt oman jälkensä historiaan. Joku on katsonut kuolemaa silmästä silmään puolisonsa rinnalla, moni tehnyt uraa uurtavaa työtä lastensuojelun, naisten, mielenterveyden ja kulttuurin hyväksi.

Olet valaissut minun tietäni kertoo näiden naisten - ja yhden miehen - elämästä kirjallisten muotokuvien kautta. Niistä tunteista, tapahtumista ja teoista, joita poliittinen ja virallinen historiankirjoitus ei juuri valaise, mutta joilla on ollut ja on edelleen suuri merkitys koko kansakunnalle.

Omat ajatukset luetusta kirjasta:

Aikas tovin ehti kirja olla toivelistallani, ennenkuin sain kirjan lainattua kirjastolta.
Jostain metkasta syystä tämä aihe alkoi kiehtoa niin, että päätin lukea, vaikka aikaahan tämänkin parissa kului ihan turhan pitkään.

Kirja sisältää tekstit:

Teräksinen kaunosielu - Ester Ståhlberg
Elegantti edustuspuoliso - Signe Relander
Järkähtämätön puurtaja - Ellen Svinhufvud
Sielukas emäntä - Kaisa Kallio
Omintakeinen tukipylväs - Gerda Ryti
Räiskyvä kuningatar - Alli Paasikivi
Ristiriitainen vallankäyttäjä - Sylvi Kekkonen
Rohkea edelläkävijä - Tellervo Koivisto
Maan äiti - Eeva Ahtisaari
Mies paikallaan - Pentti Arajärvi
Salaperäinen runotar - Jenni Haukio

Kirjassa on jokaisesta presidentin puolisosta hurmaavat mustavalkoiset valokuvat:

Ester Ståhlberg istuu sohvalla  ja hänellä on pöydällä edessään kirjoituskone ja hän kirjoittaa jotain.
Signe Relander istuu sohvalla ja hänellä on seuranaan koira, jota hän silittää ja molemmat katsovat kameraan.
Ellen Svinhufvud istuu katse luotuna sivulle komiassa nojatuolissa. Seinällä hänen takanaan on peili, josta kuvastuu tumma-asuinen mies kädet housujen taskuissaan.
Kaisa Kallio istuu jonkun rakennuksen kiviportailla nojaten pylvääseen, ei katso kameraan ja hänellä on jokin kirja sylissään.
Gerda Ryti istuu kirjoituspöydän äärellä hiukan sivuttain ja lukee jotain lehteä.
Alli Paasikivi istuu hiukan sivuttain ja katse on kameraan suunnattuna.
Sylvi Kekkonen istuu kirjoituspöydän äärellä, hänellä on joku kirja, jota hän selaa, mutta katse on viehättävästi sivulle suunnattu jollekin ja hiukan hymyillen varmaan aikoo sanoa jotakin jollekin.
Tellervo Koivisto istuu pöydän luona, seinällä on Mauno Koiviston juliste ja Tellervo hymyilee kuvassa hurmaavasti sivulle katsoen.
Eeva Ahtisaari hymyilee viehkeästi kameralle.
Pentti Arajärvi istuu kuvassa hiukan sivuttain ja hymyilee arvoituksellisesti kameralle.
Jenni Haukio hymyilee herttaisen, viehkeän ja runollisen kauniisti sivulle katsoen.

Kirjan kuvat ovat tunnelmaltaan valtavan puhuttelevia.
Minuun teki suuren vaikutuksen, kun kaikki kuvat presidenttien puolisoista on kirjassa mustavalkoisina. Jo kuvista itsessään voisi kirjoittaa vaikka tuhatmiljoonaa tarinaa: mitä kuvattavat kuvaushetkellä miettivät, mitä ovat tehneet ennen kuvaa ja mitä tekevät kuvan ottamisen jälkeen.

Tämä parisataa sivuinen teos on enempikin vain pintaraapaisu, joka kivasti kyllä herättää suunnattoman mielenkiinnon näitä henkilöitä kohtaan. Tähänkin teokseen on kuitenkin koluttu useat teokset henkilöistä, luettu lehtijuttuja, katsottu haastatteluja ja haastateltu henkilöitä.

Suuresti ihmetystä herätti kirjan tekstin jotenkin keskeneräisyys, sillä silmiini osui joissakin kohdissa tekstiä sana vuonna ja sen jälkeen ei ollutkaan vuosilukua, vaikka ihan selkeesti teksti kaipasi vuosilukua.
Jotkut kirjan lauseet oli kirjoitettu muotoon, joka ihmetytti ja mielestäni kyseisistä lauseista selkeesti puuttui jokin kuvaava sana. Ihan kuin tekstistä olisi pyyhkiytynyt joitain sanoja pois, ennen painoon menoa ja joissakin kohdissa joku sana oli kaks kertaa perätysten.
Olipa Pentti Arajärvi saanut uuden sukunimenkin: Arjajärvi.

En ole tainnut vielä yhtään kirjaa lukea, jossa ei olisi yhtikäs kirjoitusvirheitä.
Tämä oli kuitenkin kiehtova teos ja suosittelen lämpimästi.
Kirjasta löytyy alusta ja lopusta aikajana, johon on merkitty presidentit ja tietenkin nämä kirjassa olevat puolisot tärkeiden vuosilukujen kera.

Lorna Byrne: Enkelten kosketus

Ellibslibraryn e-kirja, 302 sivua, Otava 2017, suomennos Anuirmeli Sallamo-Lavi. Alkuperäinen kirjan nimi Angels at my fingertips (2008).
Kirjasta:

Et ole koskaan yksin.
Uusi kirja on jatko-osa suuren menestyksen saaneelle omaelämäkerralliselle Enkeleitä hiuksissani -teokselle.

Lorna palaa nuoruuteensa Irlantiin ja kertoo, kuinka enkelit ovat auttaneet ja johdattaneet häntä. Hän paljastaa ensi kertaa, miten kuolleiden rakkaittemme sielut voivat palata taivaasta avuksemme ja oppaaksemme.

Omat ajatukseni tästä e-kirjasta:

Toistamiseen lainattu e-kirja ja ihan lainan viime metreillä sain luettua loppuun.
Sinnikkyyteni ei päästänyt kirjaa puoliluettuna pois, vaan päätin lainata niin usein, että varpisti saan luettua loppuun ja niinhä sain luetuksi!
Eka lainaus, kun oli lopuillaan, tarkastin, että onko tästä varauksia. Ei onneksi siinä vaiheessa ollut, vaan sain uudelleen lainata.
Piti koluta omat muistiinpanot luetuista Lorna Byrnen kirjoista. Niitä on vuosien saatossa kertynyt nämä: Enkeleitä hiuksissani, Portaat taivaaseen, Toivon viesti enkeleiltä, Taivaallinen rakkaus ja nyt tämä Enkelten kosketus.
Muutaman youtube-haastattelun olen katsonut kirjailijasta, kun aloitin tämän kirjan parissa.
Jotensakin tämä kirja oli sellainen, mikä piti lukea, vaikka aina ei niin paljoa kiehtonutkaan lukuhommat. Olen huomannut, että viime vuosina kirjojen lukeminen on tahmaantunut oikein urakalla ja kaihoten selailin nytkin luettujen kirjojen listoja vuosien varrelta. Kun pääsisi samaan lukutahtiin vielä joskus.
Monenmoisia aatoksia mielessä myllersi tämän kirjan sivujen mittaan. Joitakin lukuja jaksoin lukea suurella innostuksella, välillä tahkosin ihan pakolla, sit joissain luvuissa vuodatin kyyneleitä, kun eläydyin niin tekstin sisälle.
Eilen illalla oli tunne, etten kyllä saa luettua ikänään tätä kirjaa viimeiselle sivulle. Silloin olin luvussa 31 ja koitin "googelin" kautta mettästää, että kuinka hitsin monta lukua kirjassa oikein on. Eihän sitä tietoa mistään löytynyt. Kirjassa on 35 lukua ja kiitokset lopussa, jotka myös luin, kun kerran sinne asti olin päässyt, vihdoin ja viimein.
Ihan juu luettava opus, jos aihe kiinnostaa. Suosittelen.