Anneli Kivelä: Kotiin Katajamäelle

 

Pokkari, jonka hankin vuosi sitten kokoelmaani.

Takakansiteksti: Kaivattua kotimaista viihdettä nostalgianälkäisille!

Työttömäksi jäänyt yksinhuoltaja Minne muuttaa 8-vuotiaan poikansa kanssa Katajamäen kylään, kummisedältä perimäänsä pikkuiseen mökkiin. Päätöstä helpottaa bisnesmaailmassa menestyneen ystävättären järjestämä etätyö.

Hyvää tarkoittava mutta utelias kyläyhteisö innostuu uusista asukkaista, ja enemmän tai vähemmän aiheellisia juoruja sikisee tuota pikaa Minnen ja kyläkoulun komean johtajaopettajan Henrin ympärillä. Minnen naapurissa asuvasta leskeksi jääneestä Artosta on tosin enemmän käytännön hyötyä, mieheltä kun sujuvat remontitkin.

Kyläläisillä riittää kuitenkin pähkäilemistä, sillä Minnen mökillä näyttää kyläilevän paitsi hänen äitinsä "vaariystävineen ", myös Minnen varakas ja vetävän näköinen ex-avomies...

Anneli Kivelän esikoisteos yhdistää raikkaalla tavalla tuttuja nykypäivän ongelmia perinteiseen maaseuturomantiikkaan.

290 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna, 2010,  6.painos

Tämä on siis toinen versio tästä kyseisestä kirjasta, joka minulla on nyt hyllyssäni. Aiemmin mulla oli näitä kaksi ekaa kovakantisina kirjoina, kun olin ostanut ihan muutamalla eurolla Keskiseltä Tuurista. Vuonna 2012 rekisteröin kirjat bookcrossing-kirjoiksi ja lähtivät maailmalle. 

Myöhemmin mua alkoi harmittaan, kun sarjaan tuli lisää kirjoja ja sit kun jostain kuulin huhua, että tämä sarja loppuisi, ettei enää jatkoa tulisikaan, niin mulle tuli into metsästää nämä sarjan kaikki jaksot omaan hyllyyni nettikirpparilta. Joitakin sarjan kirjoja tuli silloin aiemmin luettua kirjaston kirjoina ja joitakin ostin itselleni. Nyt mulla kuitenkin on kaikki sarjassa ilmestyneet kirjat, osa on pokkareita ja osa kovakantisia. Se oli mulle saavutus saada koko sarja uudelleen hyllyyni. 

Sarjan uusimpia kirjoja en lukenut, vaan odottavat hyllyssä, että luen alun kirjat ensin, jotta saan sarjasta sellaisen kokonaisen mielikuvan itselleni. Tämän kirjan lukemisen aloitin keväällä tänä vuonna ja alkuun tuntui työläältä keskittyä kirjan lukemiseen ja tuntui takkuilevan aika paljonkin lukeminen, mutta mä en antanut periksi ja nyt sitten loppu tuli luettua ihan tänä päivänä useampi kymmenen sivua ja useampi luku kirjasta. Kirjassa kun on 30 lukua. En kyllä paljoa muistanut tämän kirjan tapahtumista, sillä siitä on aikaa, kun olen tämän ekan kerran lukenut. Oiskohan ollut se jotain 2008, kun ihan uutena kuitenkin tuli ostettua kirjat, vaikka ostohinta ei päätä huimannut, oisko ollut jotain 3-4 euroa kipale. 

Tätä kirjaa oli kyllä sitten ihan mukavaa lukea, kun pääsin kunnolla mukaan tarinaan. Tänä juhannuksena luin tästä kirjasta just juhannuskohtaa ja se tuntui niin mukavalle lukea, että sen jälkeen tätä kirjaa luin kyllä mielelläni aina silloin, kun kirjan käteeni otin. En ihan joka päivä lukenut, joskus oli pitkäkin aika, etten koskenutkaan kirjaan, vaikka mieli olisikin tehnyt, mutta jotenkin tuntui, ettei osaa keskittyä lukemiseen. Ihan mukavaan kohtaan tämä sarjan eka jakso nyt sitten jäi ja otin jo kirjahyllystäni sarjan toisen kirjan ja laitoin väliin jo valmiiksi kirjanmerkin odottamaan lukemista. Nyt mulla tuntuu olevan sellainen lukemisen into päällä, ihanaa!

Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa

 

Kovakantinen, 128 sivuinen kirja, jonka ostin viime vuoden heinäkuussa kirjakaupalta.

Vasta tänä keväänä otin tämän luettavakseni ja ajattelin, että tällä voisin häivyttää jotenkin lukujumia, josta olen kärsinyt tässä jo jonkin aikaa. Tätä kirjaa lueskelin ihan silloin tällöin, enkä ottanut tämän lukemisesta mitenkään stressiä, että nyt ois pakko lukea kirja nopsaan, vaan luin silloin, kun hyvältä tuntui lukea tätä.

Takakansiteksti:

"Rakasta itseäsi, hyväksy puutteesi, elä elämääsi itseäsi, eikä muita varten. Mutta läskille sitä autuutta ei suoda ennenkuin se on hoitanut pikkuongelmansa kuntoon. Laihtunut läski rakastaa aina itseään, sen olen naistenlehdistä oppinut, laihtuneen läskin on helppo hyväksyä itsensä sillä se ei ole enää läski, jolta odotetaan vain muuttumista. Läskin läskin ei tarvi kuin laihduttaa ja sitten kaikki on taas hyvin."
Suojaava kerros ilmaa on raaka, kaunistelematon ja koskettava kuvaus ylipainoisuudesta. Kepa ei usko, että kukaan voi nähdä häntä läskin läpi. Vasta toisen outolinnun kohtaaminen tuo maailmaan keveyden ja värit.

Ihan kohtalainen kirja luettavaksi. Mukavaa oli lukea postcrossingista ja sivuttiin tässä kirjassa vähän bookcrossingiakin, ainakin muutamalla sanalla. Tämä pääsee saatavilla olevien kirjojen joukkoon.

 

 

Tuija Lehtinen: Morsiuskamari

 

Vanha Nalle kirpparilta 21.10.2014, 3 e kovakantinen Otava Keuruu 2013.

Takakansiteksti:

"Mitä tarkemmin olin päässyt perille ihmistenvälisistä suhteista sitä vakuuttuneempi olin, että kadunasukkaat olivat kuin pelikorttien hullunkurisista perheistä. Minulla ei ollut aikomustakaan solahtaa joukkoon."
Palattuaan opiskelun jälkeen kotikaupunkiinsa Neela Naakka työskentelee vuokratuolikampaajana samalla, kun etsii elämälleen suuntaa. Värikäs arki Nappikaupan kadulla pikkukaupungin vanhassa korttelissa imaisee hänet pyörteisiinsä. Päänvaivaa aiheuttaa varsinkin opiskelukaverin äiti, joka tekee kadun asukkaisiin liittyvää sukututkimusta. Kun nainen jää eräänä iltana auton alle, Neela alkaa miettiä, oliko kyseessä sittenkään onnettomuus.
Juorupeilin takaa kadun väki seuraa Neelan tekemisiä tarkasti,sillä Neelan suutarintalon yläkerrassa sijaitsevaan kotiin liittyy uskomus: Jokainen asunnossa 2000-luvulla asunut nuori nainen on löytänyt kadun väestä se oikean. Vilkkusilmäisiä miehiä ei kadulta puutukaan, mutta onko yhdestäkään valloittamaan Neelan sydäntä?

Omat tunnelmat kirjasta:

14.2.2019:  Eilen illalla otin tän lukuun. Ajattelin, että tämän avulla saisin avattua lukulukkoa.

21.1.2021: Olen alkanut uudelleen jatkolukea tätä kirjaa. Jos joskus saisin luettua loppuun asti. 

14.2.2021:  Kirjan nimi viittaisi johonkin ihanaan luettavaan. Tällä kirjan päähenkilöllä oli useampikin miesehokas. Tämä kirja ei kyllä lukeudu lempparikirjoihini. Ja saa hyvän mahdollisuuden tullen jatkaa matkaansa. 

 

Anna Taipale: Sydänjuttu Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut

 

Oma ostamani kirja, 256 sivuinen teos. Otava 2017.

Takakansiteksti:

ITSENSÄ ARVOSTAMINEN ON TIETOINEN PÄÄTÖS

Elämän suunnan määrää eniten sen tärkein ihmissuhde omaan itseensä. Jokainen voi oppia suhtautumaan itseensä ystävällisemmin ja vapauttamaan sydämensä voimavarat.

Valmentaja ja sisällöntuottaja Anna Taipale on entinen itsensä linttaaja, nykyinen elämästä nautiskelija. Hän ohjaa lukijan kohti myötätuntoa ja lempeyttä - elämää, joka on täynnä rakkautta.

Kirjailijasta kerrottua kirjassa: Anna Taipale (s.1980) toteuttaa Sydänjuttu-sivustoaan sekä tilaustöitä ja vastaanottaa asiakkaita. Aiemmin Anna on työskennellyt ohjaajana ja toimittajana TV:ssä ja aikakausilehdissä. Anna on kirjoittanut Hidasta Elämää-sivustolle vuodesta 2015. Kirjoittamisen ja valmentamisen lisäksi Anna rakastaa matkustamista, luontoa, tietoisuusaiheiden tutkimista ja elämästä nautiskelua.

Omat tunnelmat kirjasta:

Luin tämän koko teoksen itselleni ääneen lukien, jokaisen sivun. Ihan joka päivä en kovin montaa sivua jaksanut, enkä pystynyt tätä kirjaa lukea. Tämä herätti minussa niin vahvoja tunteita, että välillä piti kyynelehtiä ja jopa lukea itkien, mutta siltikin halusin joka kerta lukea ääneen, enkä hiljaa mielessäni. Halusin ottaa oppia tekstistä, silläpä luin tätä ääneen itselleni. Tykkäsin kyllä kirjan tekstistä, sillä kirjoitusmuoto oli jotenkin kivasti fiksattu puhekieleen kirjoitetuksi. Siitä annan kyllä pojoja tälle kirjalle, että välillä piti ihan makustella jotakin fiksaus-sanaa, joka tuli tekstissä vastaan luettaessa. Kirjan kukkaiskuvat ja maalaukset on kyllä hienoja, että tämä on oikein monipuolinen taideteos jokaiselta osaltaan. Kirjan hienot valokuvat ovat Paula Ojansuun ottamia ja maalaukset ovat Manuela Boscon. Hieno kirja kaiken kaikkiaan. Kiitos siitä.